Elokuu....kyllä sen aistii että se syksy koputtelee ovella. Yökin oli niin pimeä ja tähtitaivas kirkas. Veden lämpömittari näytti tänään vielä 21 c, mutta tuntui paljon kylmemmältä..vielä ei kuitenkaan uidessa palellut sormia ja varpaita, mutta tänään aamulla oli ensimmäinen aamu kun en töihin lähtiessä käynyt uimassa, ei vaan jotenkin tarennut. Tulee surullinen olo, mutta yrittän ajatella positiivisesti; sienestystä ja josko vielä vaikka rapujuhlat kynttilöineen pitäisi.
Järvi on kaunis kun sateen lakatessa vesi alkaa höyryämään. Järven ainoat omistajat, Kuikkapariskunta, opettavat kahta poikastaan sukeltamaan ruokaa. Heitä seuraa aina kesä toisensa jälkeen mielenkiinnolla; montako poikasta tänä vuonna, koska alkavat yhteiset uintiretket, milloin alkavat ne lentoharjoitukset ja koska he lähtevät ja tietysti milloin pariskunta taas palaa kotijärvelle. Muut vesilinnut saavat kyytiä, tämä on meidän järvi !
Näin syksyn koputellessa ovelle lepakotkin kiinnittävät huomion. Ne asuvat keittiön katon välissä ja ovat todella huomaamattomia ja uskomattoman nopeita liikkeissään. Pidän heistäkin, paljon enemmän kuin päästäisistä ja hiiristä..hyi
Kalakin söi hyvin, taisi tulla kymmenisen ahventa.
Elokuun pikkutunneilla on jo pakko istua lampaankarvan päällä, ei ole enää trooppiset yöt ei.
